maanantai 29. lokakuuta 2012

Minä kylmän karkottajana!


Mä luuraan sohvan takana


Kaksiossa lenteli viikonloppuna monenmoisia palloja. Päätin pysyä piilossani. Varmistelin etteivät "poltsien" aiheuttamat vihellykset, suhaukset, pihaukset ym. karmivat äänet voimistu räjähdyksiki ja lennätä meitä taivaan tuuliin.
Täällä ollaan mitään kauheuksia ei tapahtunut.
Perhe Puustellinrinteestä lähti aikanaan. Kaksioon pamahti rauha. Ihana korviin kuulumaton hiljaisuus. Se jatkui seuraavana päivänä eli eilen. Vaalivalvojaisetkin valvottiin luurit korvilla. Äiskä sai äänestämänsä naaman valtuustoon. Yhtään kissaa sinne ei valittu, joten hyvästi toiveet useammista vaipoista kun niitten aika koittaa. Äiskällä on jo koittanut. (sitä ei tietenkään saa kertoa, joten seh shiitä)
Entä tänään. Varmaan vaikea arvata. Kuuntelulaitteen vihreä valo palaa. Luurit kuumentavat korvia. Olen kuulevinani tarinaa Latinalaisesta Amerikasta. Äiskä vaikuttaa keskittyneeltä. Tiukka ilme pelottaa. Parasta pysyä hiukan loitommalla.
Meiltä haihtui jo ohuenohut lumipeite pihasta. tsau!

torstai 25. lokakuuta 2012

Kirjamessut mielessään


äiskä pu. pu. pu-

putti aamupalaansa, luki pikaisesti Hesarin, nieli lukemattomat pillerinsä ja kuunteli mahansa sanoman: ei tänään, ei. Huonosti käy jos lähdet! Äiskä totteli ruumistaan. Se saneli tahdin elämään. Ja sitä kannatti uskoa. Äiskä riisui messuvaatteet ja hyppäsi haalariin, kietoi ylisuuren farkkutakin ympärilleen. Laittoi postiluukusta pudonneen äänikirjan lautaselle, luurit korvilleen ja putosi Riikka Ala-Harjun: Maihinnousun maailmaan. Se taisi kuvitella olevansa kirjamessuilla ihmistungoksessa, luulen. Minä seurasin heiluvia varpaita aikani ja loikkasin sitten ihanan lämpimälle patterille päikkäreille. ;-)

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ennakkoon äänestetty


ette kai kuvittele, että minä, ehei: kuulun suureen ja mahtavaan nukkuvienpuolueeseen. Ja valitan kaikista epäkohdista. Ihan kaikista. Tänään katsoin "motin" ykköseltä. Siellä kerrottiin 102 vuotiaasta vanhuksesta, joka ei ollut oikeutettu paikkaan palvelutalossa, vaikka pelkäsi olla yksin kotonaan ja jaksoi vain lepäillä vuoteessaan. No ohjelman tekeminen pisti vauhtia viranomaisiin ja paikka yksityisestä palvelutalosta järjestyi. Tänä yönä vanhuksella on turvallinen paikka olla.
En mäkään pärjäisi ilman äiskää, eikä äiskä ilman mua. Ja äiskä tietenkin äänesti niin kuin aina, että muka voisi edes pikkuisen vaikuttaa meidän asioittemme hoitoon.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

lauantai 20. lokakuuta 2012

Nanna kuvasi mummun


Minni ja Diego


En meinannut käsittää mistä puhutaan, kun ruokapöydästä kuului: sit Diego alko kiertään mua ympäri ja seurata joka paikkaan, mä yritin jäädä rauhaan, mut Diego sähisi mulle. Entä Minni, kysyi äiskä, sähiseekö se? Ei sähise, sanoi Nanna. Mistä ne oikein puhuu, mietin. Kuuntelin ja kuuntelin. Lopulta selvisi et Nannan äitin kotiin oli muuttanut kaksi kissanpentua. Minni ja Diego. Toinen musta ja toinen musta-valkoinen, ihan pieniä vielä ja teräväkyntisiä. Toista nää mun töpöt: niin kuin kuvasta näkyy. Oi, niitä aikoja entisiä: ei ollut mikään temppu syöksyä verhoja pitkin oven päälle keikkumaan tai sännätä salamana naapuriin korkean kaiteen yli. Poissa on kaikki hurjuus elämästä: niin äiskän kuin minunkin. Äiskä varmaan kaivaa rollaattorin varastosta kun kelit liukastuvat. Mä tassuttelen ylväänä- kissana ruokakupille, laatikolle ja makkariin. Ees taas. Taas ees ja silleen! Kaivan Nannan kuvan galleriasta ja seuraan äiskää sohvalle tv:n ääreen.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Aamiainen syöty


Hesari luettu. Rähmät silmistä siistitty. Ja sitten: Kuules marakatti mä taidan tuulettaa aivokoppaani, sopiiko sulle?  Minä: Oonko joskus ollut esteenä sun menoille? Äiskä: Kunhan kysyin. Minä: Et vastannut mun kysymykseen. Äiskä: En kuullut kysymystäsi. Minä: Et estänkö sua menemästä?
Äiskä otti kameran. Salama välähteli. Kerran. Toisen. Kolmannen. Uudestaan ja uudestaan. Nyt on uusia kuvia blogiisi, sanoi äiskä, voit napsutella vaikka päivittäin. Kuvankäsittelyllä kirkastetaan molempien vetiset ja punaiset silmät. Itseasiassa kaiken niellyt ohjelma toimii. Mähän olen kuin muinoin nuorena tässä kuvassa. Vai mitä kamut?

Miehet sodassa ja naiset lapsineen Tyngällä


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Norton ja isä


kotona Tyngällä.

Nyt suututtaa


Äiskäni tunaroi kuvankäsittelyohjelmansa kanssa tai kuvankäsittelyohjelma petti äiskän.
Yhyyy... kaikki minusta tallennetut sadat kuvat pyyhkiytyivät levyltä tuosta vaan pienen ohjelman jumiintumisen aikana. Siis kaikki. Joka ikinen levyllä ollut otos. Ainoat kuvat minusta lapsena, nuorena, aikuisena: keikkumassa milloin missäkin, kaiteilla, hyllyissä, ovien päällä...
Äiskän siivousvimma kuvagallerioissaan sai surkean lopun: päätin etten enää koskaan, ikuna poseeraa sille kuin ennen, ei huvita, ei. Ensin vuodatus, sitten kuvat.fi ja nyt äiskä ihte tai tuo surkea uusi ilmainen kekkuliohjelma.
Tai. Tuleepa uutta matskua. Vanha kissa rähmäsilmä: lepää, nukkuu, levähtää, uinuu, rentoutuu, venyy, paukkuu aatoksissaan ikkunanlaudallaan tai raapimismatollaan. Kaksi vanhaa kaksion kattii nahkasohvillaan tai joustinpatjallaan. Äiskä nimittäin supattaa mulle aina aamuin: mitäs mekaksikissaatänään tehtäisiin, nukuttaisiinko lisää, ihan pikkuisen vain, pikkiriikkisen vain...

tiistai 9. lokakuuta 2012

Aina kuulolla


Äiskä haki kaupasta murkinaa


Sain jokasortin proteiinipussukoita kymmeniä ja lisukkeeksi ruohotupsun. Noita kukkiakin olisin halunnut maistella, mutta ei äiskä sitä tajunnut. Tajusi sentään ottaa kameran messiin, sillä viikonlopuksi luvattiin yöpakkasia, aina meille asti ja kukkaparat taitavat saada kuoliniskun. Vettä tuli tänäänkin. Tosin paljon vähemmän kuin eilen. Meidän ainokainen parvekkeentuoli on saanut homekuorrutuksen syksynaikana. Äiskä kuurasi ja desinfioi sitä, mutta totesi homman turhaksi. Tuoli lensi varastoon odottamaan roskislavaa. No, mitä välii. Ei me olla koskaan partsilla. Mä ehdin pompata vain kerran naapuriin, ennenkuin äiskä keksi et pysytään pois: mitä me siellä, kesällä on liian kuuma ja muulloin palelee sisälläkin. Et se siitä kaiteilla keikkumisesta. Puhumattakaan uusiin naapureihin tutustumisesta. Tai, no, eilen äiskä päästi kolme pikkuihmistä mua tölläämään. Enhän mä siitä tykännyt. Rullasin kaksioo ympäri lapset perässä. Viimein äiskä älysi et oon hengenhädässä ja ohjasi lapset kotiinsa. Kyllä nukutti moisen rundin jälkeen. Niin nukuttaa nytkin, tuli ahmittua lohiherkkua ja se kostautuu näemmä! Tsau kaikki kullanmurut!

torstai 4. lokakuuta 2012

Kissanviikset


mitä elämää. Äiskään ei saa mitään kontaktia. Ei vaikka mouruaa täysillä. Valittaa palveluiden puutteesta. Hyppii päälle. Viiltelee verhoja. Näyttelee empaattista. Kiehnää. Kerjää silityksiä. Puhuu ihmisten kielillä tai omallaan.
Mitä teen?
Kysyin oikeesti mitä teen, on uuvuttavan tylsää elää ihmisen kanssa, joka ei halua tai osaa rakastaa kissaansa.
Mä otan sit kai hatkat, jos muutosta ei tuu. Hyppään seuraavaan bussiin, ajelen lentokentälle, sinisin siivin toiselle mantereelle. Jään loppuelämäkseni kiertelemään maailmaa. Ja..ja..

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tänään äiskä raivosi

 
huomattuaan rypytykset pimennysverhoissa. Ja mä kun vain yritin siirtää kartiinit pois auringon tieltä. Raivari yllätti. En ehtinyt piiloon. Pito käsien välissä sattui (ainakin vähän) ja kynsien palaset tanssivat silmieni edessä. Mielestäni mitään leikattavaa ei edes ollut. Ei ainakaan paljon. Kunhan pelotteli saksillaan.
No on parempia aikojakin ollut. Siitä todisteena nämä menneet ajat tuossa yllä.
Äiskälle lupasin, etten enää koskaan viiltele kaksion tekstiilejä. En koskaan, koskaan, ellei päässä naksahda, sillä sehän on menoa sitten!